Mitä? Suolaiset porkkanamuffinit (veg)
Missä? KYSin kandiossa
Kipu. Kärsimys. Kuolema. Käsidesi. KYS.
KYSin kulkukortin kautta minulle avautuivat tänä syksynä ovet aivan uuteen maailmaan. En ollut kuitenkaan ollenkaan innoissani ylittämässä kynnystä klinikkaan. Ainoat omat kokemukseni sairaalasta olivat tosin niin kaukaa, ettei uusi opiskeluympäristö herättänyt muistoja omasta tai läheisen sairaudesta tai kuolemasta. Käytävillä saatoin kuitenkin tuntea siellä leijuvan kivun verhon, lattialla kulkua hidastavan surumaton ja huoneista sumun lailla leviävän pelon ja yksinäisyyden. Kaikkialla oli vain vanhoja, sairaita ja onnettomia ihmisiä ja heissä kiinni piuhoja ja piippaavia koneita, aulat täynnä huolestuneita omaisia ja kaltaisiani harhailevia kandeja. Ahdistuin ensimmäisinä viikkoina kovasti – en voisi ikinä osata hoitaa näitä kaikkia ihmisiä.
Vaikka valkoinen lääkärintakki hartioilla on alkanut painaa yhä enemmän stetareiden, refleksivasaran, mittatikkujen ja mainoskynien kertyessä sen taskuihin, KYSin käytävillä haahuileminen on käynyt syksyn mittaan kevyemmäksi. Paljon on auttanut sairaalan systeemeihin tutustuminen: tiedän, mistä lääkärit löytää, milloin saa ruokaa ja miksi huoneissa piipittää. Iso kiitos kuuluu ihanille sairaanhoitajille, jotka ovat usein opastaneet ulapalla olevaa opiskelijaa oikeaan suuntaan! Edes viime viikonloppuna, kun jouduin vierailemaan Jyväskylän keskussairaalassa ilman lääkärintakin tuomia kandimaneereja oman mummuni päädyttyä sinne seurantaan, ei tuntunut pahalta kulkea läpi osastojen ja ohi potilaiden. Ehkä myös lisääntyvä tieto on tässä tapauksessa helpottanut tuskaa. Eniten on kuitenkin auttanut kahden suuren tosiasian oivaltaminen:
1) Maailma pelastetaan yksi potilas kerrallaan. Lääketieteellinen tietoni ei vielä kata kaikkia sairauksia, mutta monien potilaiden tilanteesta ymmärrän jo jotain. Tärkeintä on keskittyä käsillä olevaan ongelmaan ja käyttää kaikkia keinoja sen ratkaisemiseksi, ei surra kaikkia maailman kärsiviä. Kaikkea ei kuulu tehdä yksin, vaan sairaalassa on selkeä työnjako: lääkäri on asiantuntija, jonka tehtävä on selvittää vaiva ja päättää hoidosta – käytännössä sen toteuttavat muut. Parasta on ollut huomata, että potilaat ovat tosi kiitollisia saamastaan hoidosta.
2) Potilas on paljon muutakin kuin vain sairaus. Paitsi että useimmilla potilailla on monia sairauksia, kaikilla on elämässään muitakin asioita. Haastatellessani heitä olen tajunnut, että paljon enemmän niitä muita: on töitä, ihmissuhteita, tunteita, monenlaisia vaiheita ja tarinoita – varsinkin savolaispapoilla, joiden juttua ei meinaa saada loppumaan millään. Useimmat eivät anna sairauden määrittää heitä, ja niin en saisi antaa minäkään. Kunpa aina näkisin kokonaisuuden potilaan vaivojen takana!
Tänä talvena opintoihimme kuuluu paitsi tuntikaupalla sairaalan toimintoihin tutustumista myös kymmenen itsenäistä potilaan tutkimista. Vastaanotolla työskentelevälle lääkärille kymmenen potilasta päivässä voi olla vakiokamaa, mutta meille aloitteleville pelkästään kaiken mahdollisen tutkiminen vie paljon aikaa, puhumattakaan raporttien kirjoittamisesta. Lääkärislangin opettelu on ollut tuskaista ja vieläkin usein joudun miettimään, mitä mikäkin lyhenne tai testitulos tarkoittikaan. Toisaalta salakielen oppiminen nopeuttaa kirjoittamista oikeasti ja vahvistaa sopivasti ammatillista identiteettiä! Rapsojen kirjoittaminen on tarkoittanut pitkiä iltoja KYSin komeroissa. Vaan elämäntapaeväsretkeilijä ottaa senkin seikkailun kannalta: mitä pidempi päivä, sen enemmän eväitä!
Suolaiset porkkanamuffinit (veg)
1 rkl pellavansiemenrouhetta
3 rkl vettä
2 ½ dl porkkanaraastetta
3 aurinkokuivattua tomaattia pilkottuna
3 rkl aurinkokuivattujen tomaattien öljyä
2 dl kasvimaitoa
1 dl kaurahiutaleita
3 dl grahamjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ tl mustapippuria
ripaus cayennepippuria
basilikaa
Anna pellavansiemenrouheen turvota vedessä hetki. Sekoita pellavageeli, porkkana, tomaatti, öljy ja maito keskenään. Sekoita kuivat aineet toisessa astiassa ja lisää ne taikinaan. Jaa taikina yhdeksään muffinivuokaan. Paista 200 asteessa 20-25 minuuttia.
Elämä on eväsretki 